Eilen 28.1 lääkärit ilmoittivat, että äitini hoidot lopetetaan tuloksettomina. Isku oli kova siitäkin huolimatta, että olemme koko ajan tienneet syövän olevan parantumatonta laatua. Nyt ei sitten saa yhtään laskea päiviä eikä vaipua synkkyyteen. Perkele miten epäreilua!!!!!!! Kunpa joku viisaampi jossain osaisi kertoa minulle, miksi näin käy. Otin koulusta sairaslomapäivän, sillä ohjelmassa oli leikkimistä lasten kanssa, ja siinähän täytyisi olla aidoimmillaan mukana ja olla iloinen, mikä ei ehkä nyt onnistu. Sulattelen tietoa nyt hetken ja sitten taas jatketaan eloa.

Äitini on tavanomaisella tuulella. Vähän itku kurkussa, mutta päättäväisin mielin tähtää eteenpäin. Uskomaton ihminen.

Rakastan sinua <3