Kirjoitin Espanjan koirien foorumille isommasta koirastani pikku kertomuksen, ja ajattelin sen laittaa tänne.

Sepan kanssa mieleenpainuvinta oli sen hakumatka Kaavilta Jämsänkoskelle. Se oli 5kk pentu, mutta ei vain ollut saanut kotia, vaikka oli pentueensa valio. Päätimme lähteä pikkuista tapaamaan. No, ajelimme 3 tuntia Kaaville, ja menimme keskellä metsää olevan talon ovelle. Varovasti koputimme ja avasimme oven, kun sisältä kuului "Sepa, älä mene!" ja ovelle tupsahti tuo allekirjoituksessani oleva naama :D Voi herranjestas.... Ei tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun tulimme "pikkuista" katsomaan ja pienen vasikan kokoinen jääkarhu pyyhekuminenineen tuli vastaan. Tajusimme sen siis vain nimestä, jota emäntä huusi - muuten olisimme luulleet Sepaa ihan toiseksi koiraksi.

Menimme sisälle ja aloimme tarkastella hauvaa. Sepa tuli eteemme kun istuimme rivissä sohvalla. Se roikotti kieltään ja odotti rapsutuksia. Sitten se heitti pitkäkseen ja huomasimme miten valtavat tassut sillä oli. Kyllä nauratti koko ajan, kun sitä tutkimme. Isäni oli vähän "onkohan sinusta nyt metsästyskoiraksi kun olet noin lötköpötkö". Sepa oli kyllä todella löysä :lol: No, tietystihän me halusimme sen omaksemme, joten lähdimme matkaan kohti Keski-Suomea. Sepa oli murheissaan, kun se sillälailla vietiin pois kotoa! Minä istuin takapenkillä, ja silitin sitä "kaltereiden" välistä. Sitten Sepa rauhoittui, kunnes se keksi työntää päänsä kaltereiden välistä, jotta pääsisi mahdollisimman lähelle minua. Se oli niin hassu :D Naurattaa vieläkin. Minuunhan se sitten kiintyikin eniten, koska olin paljon kotona yo-kirjoitusten aikaan ja lenkitin ja koulutin sitä. Voi luoja, että se on minulle rakas ystävä.