Kirjoitin Espanjan koirien foorumille isommasta koirastani pikku kertomuksen, ja ajattelin sen laittaa tänne.
Sepan kanssa mieleenpainuvinta oli sen hakumatka Kaavilta
Jämsänkoskelle. Se oli 5kk pentu, mutta ei vain ollut saanut kotia,
vaikka oli pentueensa valio. Päätimme lähteä pikkuista tapaamaan. No,
ajelimme 3 tuntia Kaaville, ja menimme keskellä metsää olevan talon
ovelle. Varovasti koputimme ja avasimme oven, kun sisältä kuului "Sepa,
älä mene!" ja ovelle tupsahti tuo allekirjoituksessani oleva naama
Voi herranjestas.... Ei tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun tulimme
"pikkuista" katsomaan ja pienen vasikan kokoinen jääkarhu
pyyhekuminenineen tuli vastaan. Tajusimme sen siis vain nimestä, jota
emäntä huusi - muuten olisimme luulleet Sepaa ihan toiseksi koiraksi.
Menimme
sisälle ja aloimme tarkastella hauvaa. Sepa tuli eteemme kun istuimme
rivissä sohvalla. Se roikotti kieltään ja odotti rapsutuksia. Sitten se
heitti pitkäkseen ja huomasimme miten valtavat tassut sillä oli. Kyllä
nauratti koko ajan, kun sitä tutkimme. Isäni oli vähän "onkohan sinusta
nyt metsästyskoiraksi kun olet noin lötköpötkö". Sepa oli kyllä todella
löysä
No, tietystihän me halusimme sen omaksemme, joten lähdimme matkaan
kohti Keski-Suomea. Sepa oli murheissaan, kun se sillälailla vietiin
pois kotoa! Minä istuin takapenkillä, ja silitin sitä "kaltereiden"
välistä. Sitten Sepa rauhoittui, kunnes se keksi työntää päänsä
kaltereiden välistä, jotta pääsisi mahdollisimman lähelle minua. Se oli
niin hassu
Naurattaa vieläkin. Minuunhan se sitten kiintyikin eniten, koska olin
paljon kotona yo-kirjoitusten aikaan ja lenkitin ja koulutin sitä. Voi
luoja, että se on minulle rakas ystävä.
perjantai, 15. helmikuu 2008
Kommentit