Autoilua á la Embe.
 
Mökin pihasta lähtiessäni peruutin puuhun, koska en muistanut siinä olevan puuta. Seuraavalla kerralla viisaana tyttönä muistin puun, ja väistäessäni sitä peruutin viereiseen puuhun.
 
Kotipihassa kävelin autolle. Lasit olivat umpijäässä, joten raappasin ne lukuunottamatta takalasia. Huomasin naapurin auton myös lähtövalmiudessa autoni takana. Istuin autoon ja sivupeileistä tarkistin ettei ketään ole takana. Takalasi tosiaan oli jäässä, eikä sivupeileistä näkynyt suoraan takana seisonutta MB Vitoa, joten ei muuta kun kaasu kiireellä pohjaan ja vetokoukulla Viton kromipuskuri paskaksi. Olin vielä filmaatisena lähdössä jatkamaan matkaani, kunnes mieheni totesi että naapurillekin olisi hyvä ilmoittaa, ja tarkistaa vaurioituiko puskuri. Naapuri on onneksi mieheni ystävä. Vakuutusrahat saatuaan hän ei suinkaan käyttänyt niitä puskurin laittoon vaan...? Kyllä vain: ryyppäämiseen.
 
Pakkasin autoon kamaa mökille lähtiessäni. Osan tavaroista laitoin katolle hetkeksi. Olin edellisenä päivänä leiponut sämpylöitä ja olin viemässä niitä korissa mökille. Laitoin korin päälle myös villasukat, jotka lainasin mökiltä ja nyt aioin palauttaa. Lähdin ajamaan, kunnes vilkkaan tien puolivälissä muistin mitä katolle olikaan jäänyt. U-käännös ja etsimään sämpyläkoria ja villasukkia. Kori oli tien vieressä, sämpylät sikin sokin ja villasukat keskiviivalla. Hävetti niin kun autoja meni koko ajan, että pistin kunnon näytelmän pystyyn. Pysäytin auton ja muka hämmästyin että "mitäs tavaroita täällä onkaan!". Aina uuden tavaran poimiessani tutkin sitä muka ihmeissäni, "ja mikäs TÄMÄ on??", ettei kukaan nyt vaan luulisi että tavarat ovat minun. Aloin kerätä kamoja ja soitin samalla isälle, koska oli pakko soittaa jollekin etten nauraisi yksinäni keskellä isoa tietä. Viimeinen moka oli, että meinasin kerätä sämpylätkin takaisin koriin, kunnes pohdin toisin.