Autoilua á la Embe.
Mökin pihasta lähtiessäni
peruutin puuhun, koska en muistanut siinä olevan puuta. Seuraavalla
kerralla viisaana tyttönä muistin puun, ja väistäessäni sitä peruutin
viereiseen puuhun.
Kotipihassa kävelin autolle. Lasit olivat
umpijäässä, joten raappasin ne lukuunottamatta takalasia. Huomasin
naapurin auton myös lähtövalmiudessa autoni takana. Istuin autoon ja
sivupeileistä tarkistin ettei ketään ole takana. Takalasi tosiaan oli
jäässä, eikä sivupeileistä näkynyt suoraan takana seisonutta MB Vitoa,
joten ei muuta kun kaasu kiireellä pohjaan ja vetokoukulla Viton
kromipuskuri paskaksi. Olin vielä filmaatisena lähdössä jatkamaan
matkaani, kunnes mieheni totesi että naapurillekin olisi hyvä
ilmoittaa, ja tarkistaa vaurioituiko puskuri. Naapuri on onneksi
mieheni ystävä. Vakuutusrahat saatuaan hän ei suinkaan käyttänyt niitä
puskurin laittoon vaan...? Kyllä vain: ryyppäämiseen.
Pakkasin
autoon kamaa mökille lähtiessäni. Osan tavaroista laitoin katolle
hetkeksi. Olin edellisenä päivänä leiponut sämpylöitä ja olin viemässä
niitä korissa mökille. Laitoin korin päälle myös villasukat, jotka
lainasin mökiltä ja nyt aioin palauttaa. Lähdin ajamaan, kunnes
vilkkaan tien puolivälissä muistin mitä katolle olikaan jäänyt.
U-käännös ja etsimään sämpyläkoria ja villasukkia. Kori oli tien
vieressä, sämpylät sikin sokin ja villasukat keskiviivalla. Hävetti
niin kun autoja meni koko ajan, että pistin kunnon näytelmän pystyyn.
Pysäytin auton ja muka hämmästyin että "mitäs tavaroita täällä
onkaan!". Aina uuden tavaran poimiessani tutkin sitä muka ihmeissäni,
"ja mikäs TÄMÄ on??", ettei kukaan nyt vaan luulisi että tavarat ovat
minun. Aloin kerätä kamoja ja soitin samalla isälle, koska oli pakko
soittaa jollekin etten nauraisi yksinäni keskellä isoa tietä. Viimeinen
moka oli, että meinasin kerätä sämpylätkin takaisin koriin, kunnes
pohdin toisin.
keskiviikko, 15. lokakuu 2008
Kommentit